Harrasteautoilua Suomessa vuonna 2003
Harrasteautoilu on kasvattanut suosiotaan jatkuvasti ja samalla harrastukseen on myös tullut lisää laajuutta ja syvyyttä mm. uusien tyylisuuntien ja harrastuskohteiden muodossa. Kuitenkaan harrastajan asema ei ole vieläkään kovin ruusuinen, sillä valtaosaa harrasteautoista kohdellaan lainsäädännössä kuten tavallisia käyttöautoja. Harrasteauto ei kuitenkaan ole käyttöauto, vaan harrastuksen kohde tai harrastusväline kuten nimikin kertoo.
Juuri nyt eletään kriittisiä aikoja harrasteautoilun tulevaisuuden kannalta, sillä Suomen autoverotus ja autoilun verotus ovat muutosten kourissa. Keväällä 2003 saatiinkin jo kiireellä kokoon kyhätty uusi autoverolaki, joka astui voimaan toukokuussa 2003. Yksi positiivisia puolia oli se, että ennen vuotta 1958 käyttöönotetut autot vapautuivat nyt autoverosta, koska väliaikainen autovero tuli voimaan vasta tuolloin. Sen sijaan vuosimallin 1958 ja sitä uudempien vanhojen autojen vero saattaa lakiuudistuksen ansiosta tapauskohtaisesti nousta huomattavasti, sillä uusi laki poisti aiemman erityisaseman yli 25-vuotiailta käytettyinä maahantuotavilta autoilta.
Uusi autoverolaki teki myös lopun itsekantavien korien vaihdoista, mutta pienenä lohtuna toisaalta päästiin eroon myös ns. uustuontiautojen alhaisemmasta 33% prosenttirajasta ja niitä kohdellaan jatkossa kuten suomiautojakin. Lohtua tuo myös se, että prosenttien määräytymistä edellytetään muutettavaksi liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella siten, että kulutusosilla eikä liikenneturvallisuuden kannalta välttämättömillä osilla olisi vaikutusta verotuksessa laskettaviin prosentteihin.
Lisäksi edellinen eduskunta antoi uutta autoverolakia hyväksyessään pari mielenkiintoista lausumaa, joissa todettiin että uuden hallituksen tulee ryhtyä jatkovalmisteluihin, jotta mm. museo- ja harrasteajoneuvojen verotusta koskevien säännösten ajantasaisuus tarkistetaan. Myös mahdollisuuksia yli 30-vuotta vanhojen museoajoneuvojen vapauttamiseksi autoverosta tulisi eduskunnan mielestä selvittää. On vielä hämärän peitossa koskisiko verovapaus kaikkia riittävän vanhoja autoja vai ainoastaan sellaisia jotka rekisteröidään museoajoneuvoiksi. Asiaa ei ole vielä käsitelty ja siihen on mahdollisuus vaikuttaa, sillä lausumissa todetaan, että jatkovalmistelun tulee tapahtua laajapohjaisen asiantuntemuksen turvin ja hallituksen esitys autoverolain korjaamisesta tulisi voida antaa eduskunnalle vielä kuluvan vuoden aikana.
Nyt on siis mahdollisuus saada autoverolakia muutettua harrastuksellemme edulliseen suuntaan. Jotta asia saataisiin hoidettua parhaalla mahdollisella tavalla, olisi tärkeää, että eri harrastajaryhmät pystyisivät yhdistämään voimansa ja puhaltamaan yhteen hiileen. Ilman sujuvaa ja laajaa yhteistyötä on harrasteautoilun edunvalvonta ja harrastuksen tulevaisuuden turvaaminen jokseenkin mahdotonta.
Harrasteautoilijat ovat samassa veneessä – vai pitäisikö sanoa bussissa – sillä museoajoneuvoja lukuun ottamatta kaikkia harrasteautoja kohdellaan yhä kuten tavallisia käyttöautoja, vaikka harrasteautot poikkeavat käyttötarkoitukseltaan normaaleista kauppakasseista. Tässä törmätään siihen ongelmaan, ettei harrasteajoneuvoa ei ole määritelty laissa toisin kuin museoajoneuvo on ja siksi lainsäätäjän on vaikeaa ottaa huomioon harrasteautojen poikkeavuus tavallisista käyttöautoista.
Harrasteautoilijoiden asioiden ajamista haittaa myös se, ettei virkamieskoneistolla ja lainsäätäjillä juurikaan ole kunnollista käsitystä siitä mikä on harrasteauto ja mitä tällainen harrastus ylipäätään pitää sisällään. Tottahan se on, että harrasteauto on käsitteenä hyvin laaja ja moniselitteinen – toiselle harrasteauto on yhtä kuin viimeisen päälle entisöity museoauto, toiselle taas oman maun mukaan rakenneltu rodi tai kustomi ja kolmannelle jotain aivan muuta. Moni ulkopuolinen kuitenkin mieltää yleensä kaikki siistikuntoiset vanhat autot museoautoiksi kun puolestaan käsite ”harrasteauto” saattaa tuoda mieleen mökkireissuja varten ostetun parhaat päivänsä nähneen Toyotan tai korttelirallia kaupungilla kiertävän disco-Datsunin. Ja kun tällaiselle taholle alkaa puhua harrasteautoilijoiden tarpeista, voi vastaus olla hyvinkin kielteinen.
Jotta harrasteautoilun kannalta ongelmalliseen lainsäädäntöön saataisiin muutosta, olisi siis kyettävä selkeästi tuomaan esille myös se, mistä tässä harrastuksessamme on kysymys ja mitä ne paljon puhutut harrasteautot ovat. Tämä tarkoittaa käytännössä ahkeraa yhteydenpitoa päättäjien suuntaan ja yleensäkin sitä, että harrasteautoilulle saataisiin lisää näkyvyyttä mediassa ja enemmän julkisuusarvoa. Kerhojen järjestämät lukuisat tapahtumat toimivat hyvinä näyteikkunoina harrastukseemme ja myönteisen julkisuuskuvan luonnissa voi jokainen harrastaja kantaa kortensa kekoon.
Yhteistyötä yli kerhorajojen
Kuluvan vuoden 2003 aikana kolme valtakunnallista alan järjestöä Finnish Hot Rod Association ry, Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry ja Suomen Harrasteajoneuvoliitto ry ovat tiivistäneet yhteistyötään ja ensimmäinen näkyvä yhteistyön tulos oli maaliskuun alussa käynnistynyt kansalaisadressi ajoneuvoharrastuksen kohtuutonta verotusta vastaan. Adressilla pyritään vapauttamaan yli 30-vuotiaat ajoneuvot vuotuisesta käyttömaksusta. Tässä otettiin lähtökohdaksi sama 30-vuoden ikä kuin museoajoneuvoillakin ja linjanvetoa perustellaan sillä, että yli 30-vuotiaat autot ovat lähes täysin harrastekäytössä.
Adressilla ei ole tarkoitus pelkästään vastustaa nykyistä 84 euron käyttömaksua, vaan samalla varaudutaan tulevaisuuteen. On nimittäin hyvin todennäköistä, että vuotuisesti perittävät käyttömaksut tulevat ennemmin tai myöhemmin nousemaan ja tällöin tilanne voi muuttua sietämättömäksi harrasteautoilijoille, joiden pitäisi maksaa suurta käyttömaksua niin käyttöautostaan kuin yhdestä tai useammasta harrasteautostaan. Onnistuessaan keräystavoitteissaan adressi olisi myös hyvä keino näyttää lainsäätäjille kuinka suurta kansalaisjoukkoa harrasteautoilu koskettaa ja sitä kautta myös muille harrastajien aloitteille ja vaatimuksille saadaan lisää painoarvoa. Adressin keräys aika päättyy Forssan Harrasteauto Pick-Nick –tapahtumaan 3.8.2003, jossa on mahdollista vielä allekirjoittaa adressi ja olla näin omalta osaltaan tukemassa ponnisteluja yhteisen asian puolesta.
Käyttömaksukysymys on kuitenkin vain yksi osa-alue laajassa rintamassa harrasteautoilun puolesta. Pitkäjänteinen työskentely myös prosenttisäännösten järkiperäistämiseksi jatkuu, sillä alunperin uudehkojen autojen veronkierron estämiseksi laadittu prosenttikäytäntö on nykyisellään lähinnä vain ajoneuvoharrastuksen vaikeuttamista. Jos siirryttäisiin harrastuksen vaikeuttamisesta sen suosimiseen, olisi vaikutus valtion tulojen kannalta varmasti paljon positiivisempi. Harrastus synnyttää taloudellista toimintaa ja osaamista. Tämä olisi yksi keino lisätä työllistymistä ja talouden piristymistä.
Eikä epäkohdat tai ongelmalliset lakipykälät suinkaan tähän lopu. Ponnisteluja harrastusmahdollisuuksien turvaamiseksi ja harrastuksemme kehittämiseksi on jatkettava taukoamatta. Se edellyttää tietysti laajapohjaista ja vahvaa edunvalvontaorganisaatiota, joka ei pelkästään työskentele epäkohtien korjaamiseksi vaan pyrkii torjumaan harrastukseemme kohdistuvat uhat jo ennalta.
Teksti: Heikki Skyttä
Prosentti säädökset voitaisiin poistaa ainakin yli 30v autoista jolloin rodi yms rakentajat ei joutuisi tinkimään turvallisuus vaatimuksista rakennettaessa, kun monesti on laskettava ja mietittävä mitä rakentamisessa tinkii,ja tinkiminen tapahtuu usein jarruissa ja akselistyoissa jotta prosentit eivät ylity.
Järkevintä olisi että jos rakentaa vanhaan tai vanhan malliseen koriin, koria muokatunakin, niin tekniikka ja osat alustassa saa olla mistä mallista vaan, kun turvallisuus vaatimukset täyttyvät,moottorikokoon ja tekniikka kokonaisuuteen nähden.
Samoin että jos auton rakentaa itse,ei mihinkään 30 v uudempaan koriin sen saisi tehdä itse verovapaasti, samoin korin saisi tehdä itse.periaatteena että kyseessä yli 30v vanha malli, tai täysin itse rakennettu kori.
Verottajankin pitäisi ymmärtää että uniikki autoa käsityönä valmistettaessa työtunteja menee niin paljon että siinä ei voi rikastua.