Katsaus harrasteajoneuvojen verotuksen ongelmiin
Harrasteautojen verokohtelu on ollut alan piireissä kuuma puheenaihe kuluneen vuoden aikana, joten ehkäpä näin loppuvuodesta 2003 on syytä hieman katsoa tämän hetkistä tilannetta ja seurata myös hieman mitä harrastejärjestöt ja kansanedustajat ovat yrittäneet tehdä ongelmakohtien oikaisemiseksi.
Käyttömaksuadressi luovutettu
Valtakunnallisten harraste- ja museoajoneuvojärjestöjen aloitteesta kerättiin kuluvan vuoden aikana kaikkiaan 16.513 nimeä sisältävä adressi, jonka tarkoituksena oli kiinnittää valtiovallan huomio vanhojen yli 30-vuotiaiden harrasteajoneuvojen kohtuuttomaan verottamiseen tavallisina käyttöautoina.
Keräyksen suorittivat kevään sekä kesän 2003 aikana omissa tapahtumissaan Finnish Hot Rod Association ry (FHRA), Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry (SA-HK) sekä Suomen Harrasteajoneuvoliitto ry (SHAL). Adressin keräykseen osallistuivat edellä mainittujen valtakunnallisten järjestöjen jäsenet, jäsenkerhot ja koko joukko aktiivisia ajoneuvoharrastajia kautta maan.
Käyttömaksuadressin luovutustilaisuus valtioneuvoston linnassa. Kuvassa vasemmalta SA-HK:n puheenjohtaja Veikko Karjalainen, valtiovarainministeri Antti Kalliomäki, FHRA:n puheenjohtaja Tapio Väljä ja SHAL:n puheenjohtaja Heikki Skyttä.
Adressi luovutettiin valtiovarainministeri Antti Kalliomäelle torstaina 23.10.2003 Helsingissä FHRA ry:n puheenjohtajan Tapio Väljän, SA-HK ry:n puheenjohtajan Veikko Karjalaisen sekä SHAL ry:n puheenjohtajan Heikki Skytän toimesta. Adressin saatekirjeessä tuotiin esille, että vanhan ajoneuvon kunnossapito ja rakentelu ylläpitävät käsityötaitoja ja tarjoavat mielekästä ja opettavaista puuhaa niin nuorille kuin myös vanhemmille ihmisille. Lisäksi vireä ja laaja harrastustoiminta avaa myös monia mahdollisuuksia pienyrittäjille ja näin tämäkin harrastus omalta osaltaan edistää työllisyyttä. Tämän vuoksi järjestöjen edustajat totesivatkin ministerille, että vanhojen ajoneuvojen harrastus on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää toimintaa ja heidän ja monien muidenkin alan harrastajien mielestä valtiovallan tulisi kannustaa aiheesta kiinnostuneita kansalaisiaan tällaiseen harrastustoimintaan sekä verotuksen että lainsäädännön avulla.
Ministeri Kalliomäki otti adressin vastaan ja lupasi toimittaa asian eteenpäin ministeriönsä valmisteleville virkamiehille, vaikkakin pohti luovutustilaisuudessa myös mahdollisia verovapaudesta koituvia ongelmia, esim. tulisiko samalla avattua porsaanreikä veronkiertäjille ja miten ajoneuvoveroa maksavat kanssa-autoilijat suhtautuisivat vanhojen autojen verovapauteen. Ministeri totesi kuitenkin kyseessä olevan arvostettavan harrastuksen ja tutustui myös valtuuskunnan mukanaan tuomiin kuviin erilaisista harrasteajoneuvoista.
Maahantuonnin ongelmat yhä avoinna
Käyttömaksun ohella toinen kuluvan vuoden aikana harrastajapiirejä puhuttanut kysymys on vanhojen harrasteajoneuvojen maahantuonti. Autoverolain muutoksen yhteydessä 15.5.2003 nimittäin autoverolaista poistettiin 25 vuotta ja sitä vanhempien ajoneuvojen verotusta koskeva erityissäännös. Aikaisemmin voimassa olleen autoverolain mukaan vähintään 25-vuotiaiden ajoneuvojen vero oli 30 prosenttia laskettuna ajoneuvon omasta hankinta-arvosta. Muutoksen jälkeen näistä vanhoista ajoneuvoista kannetaan autoveroa samojen perusteiden mukaan kuin niitä nuoremmista käytettynä maahan tuotavista ajoneuvoista.
Kaikista käytettynä maahan tuotavista ajoneuvoista kannetaan veroa suhteellisesti saman verran kuin veroa on sisältynyt samanlaisen ajoneuvon arvoon silloin, kun se on uutena verotettu. Käytetyistä ajoneuvoista kannettavan veron määrä on keskimäärin 29 tai 30 prosenttia laskettuna samanlaisen ajoneuvon yleisestä suomalaisesta vähittäismyyntiarvosta. Poikkeuksena ennen vuotta 1958 käyttöönotetut ajoneuvot, joista autoveroa ei kanneta koska autovero otettiin Suomessa käyttöön vasta vuonna 1958 eikä sitä vanhempien autojen hinnassa siis voi olla jäljellä autoveroa.
Tämä viimeksi mainittu verovapaus on toki harrastuksemme kannalta erinomainen muutos, mutta nyt kuitenkin 1958 ja uudemmat museoajoneuvoikäiset harrasteajoneuvot ovat joutuneet epäoikeudenmukaiseen asemaan, sillä veron määrittäminen autojen nykyisen markkinahinnan perusteella johtaa liki poikkeuksetta virheelliseen lopputulokseen. Vanhoissa autoissa nimittäin nousee myös niiden keräilyarvo, jolloin nykyisen suomalaisen markkinahinnan perusteella on mahdotonta määritellä paljonko autoveroa on todellisuudessa jäljellä auton markkinahinnassa. Kun siis keräilyarvoa omaavan auton autovero määritetään tämän nykyisen markkinahinnan mukaan, joudutaan tilanteeseen, jossa myös jäljellä olevan autoveron määrä olisi muka noussut, vaikka todellisuudessa se voi vain pienentyä tai pysyä ennallaan.
Kun autoverolakia keväällä 2003 säädettiin, oli puhetta myös siitä, että mm. juuri vanhojen museo- ja harrasteajoneuvojen osalta autoverolakia tarkistettaisiin. Yhtenä vaihtoehtona on jopa esitetty museoikäisten eli nykyisin vähintään 30 vuotta vanhojen ajoneuvojen vapauttamista autoverosta. Tämä olisi luonnollisesti ajoneuvoharrastajien kannalta paras mahdollinen ratkaisu ongelmalliseen tilanteeseen. Sen lisäksi, että edellä esitetty ongelma saataisiin ratkaistua, myös tullin työ helpottuisi näiden autojen osalta, sillä maahantuotavat vanhat harrasteajoneuvot edustavat yleensä meillä harvinaisia merkkejä ja malleja eikä vertailukelpoisen yleisen suomalaisen markkinahinnan määrittäminen ole helppoa – jos se ylipäätään on edes mahdollista tehdä oikeudenmukaisesti.
Kansanedustajat aktiivisina
Torstaina 5.9. kansanedustaja Matti Kangas (vas) esitti eduskunnan puhemiehelle kirjallisen kysymyksen (KK 293/2003 vp), jossa tiedusteltiin aikooko hallitus kohtuullistaa vanhojen autojen verotusta ja onko hallituksella tarkoitus ohjeistaa tullihallitusta, jotta tulli antaisi ennakkopäätöksiä autoveron suuruuden arvioimiseksi ennen auton maahantuontia. Kysymyksen allekirjoitti lisäksi neljä muuta SDP:n ja Vasemmistoliiton kansanedustajaa.
Kangas kiinnitti saatekirjeessään erityistä huomiota siihen, että vanhan harrasteauton hinta voi uuden autoverokäytännön ansiosta nousta moninkertaiseksi ostohintaan verrattuna, eikä käytettyä autoa maahantuovalla harrastajalla ole mitään mahdollisuutta arvioida luotettavasti autolle määrättävän veron suuruutta ennakkoon. Hän totesi myös, että ”autoveron muutoksen yhteydessä annettiin ymmärtää, että yli 30-vuotiaat ajoneuvot vapautettaisiin kokonaan erillisestä autoverosta” ja muistuttaa, että näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan (1958 ja uudempia) museoikäisiä ajoneuvoja verotetaan kohtuuttoman korkeasti.
Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maija Wideroos vastasi Kankaan kysymykseen syyskuun lopulla ja totesi, että kysymyksessä esitettyjen näkökohtien valossa vanhojen harraste- ja museoajoneuvojen autoverokohtelua on tarkoitus vielä erikseen selvittää. Mitä tulee ennakkopäätöksiin, ministeri Wideroos vastasi, että ennakkoratkaisua ei voida antaa verotusarvosta eikä siten myöskään autoveron määrästä, koska yleisenä periaatteena on että verotusarvona oleva yleinen vähittäismyyntiarvo määritellään vasta sillä hetkellä, kun ajoneuvo verotetaan. Ministeri Wideroos totesi myös, että ennakkoratkaisun tarvetta vähentää osaltaan myös se, että ”autoveron laskenta on varsin yksinkertaista” ja tullin nettisivuilla olevien ohjeiden perusteella veron määrä on arvioitavissa ”kohtalaisella tarkkuudella”…
Kansanedustaja Petri Salo (kok) puolestaan jätti 24.10. kirjallisen kysymyksen (KK 469/2003 vp) ja tiedusteli siinä mihin pikaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että museo- ja harrasteajoneuvojen verokohtelu saadaan valtiovarainvaliokunnan lausumaehdotuksen mukaisesti ja lainvoimaisesti korjattua.
Kysymyksessä viitattiin valtiovarainvaliokunnan mietinnön (VaVM 46/2002 vp ) lausumaehdotuksen kohtaan 1, jossa todettiin eduskunnan edellyttävän, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin autoverolain jatkovalmistelun käynnistämiseksi niin, että mm. museo- ja harrasteautojen verotusta koskevien säännösten ajantasaisuus tarkistetaan ja tämä jatkovalmistelu tulee käynnistää pikaisesti niin, että hallituksen esitys voidaan antaa eduskunnalle vielä vuoden 2003 aikana.
Salo muistutti myös, että liikenne- ja viestintävaliokunta puolestaan totesi mietintönsä (LiVM 19/2002 vp ) perusteluosassa, että autoverolakia tulisi soveltaa ja tarkistaa siten, että ajoneuvo ei joudu ylimääräisten veroseuraamusten kohteeksi vain sen vuoksi, että sen liikenneturvallisuutta on parannettu osilla, joista veroa on jo maksettu ja jotka ovat omiaan parantamaan liikenneturvallisuutta. Lisäksi valiokunnan mietinnössä todettiin, että autoveron poistamisella olisi olettavasti harrastuksen elpyessä tuloveron ja erilaisten välillisten verojen kertymää lisäävä vaikutus.
Lopuksi Salo totesi kysymyksessään seuraavaa. “Ongelma on siis edelleen se, että jos ajoneuvon osista vaihdetaan 50 % tai enemmän, sen identiteetin katsotaan muuttuneen. Siitä seurauksena ajoneuvoon kohdistuvat uuden ajoneuvon tekniset vaatimukset ja verot. Tämä siitäkin huolimatta, että autot olisivat yli 30 vuotta vanhoja tai vaikka niistä olisi jo kertaalleen maksettu autovero. Prosenttisäännös on aikoinaan rakennettu estämään veronkiertoa, mutta nykyisellä autoverotasolla se on oikeasti tarpeeton sen alkuperäiseen tarkoitukseen. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että tämä prosenttisäännös haittaa harrasteautoilijoita suunnattomasti ja tekee esimerkiksi yli 30 vuotta vanhojen harrasteajoneuvojen korjaamisen ja rakentelun suhteettoman kalliiksi.”
Kirjallisen kysymyksen allekirjoitti Salon lisäksi 20 Kokoomuksen kansanedustajaa. Hallituksen asianosainen ministeri ei ollut vielä toimittanut vastinetta Salon kysymykseen tätä kirjoitettaessa.
Ps. Jos joku lukijoistamme kärsii unettomuudesta, niin eduskunnan www-sivuilla tekstissä mainitut asiakirjat ovat luettavissa kokonaisuudessaan ja löytyvät edellä esitettyjen asiakirjatunnusten avulla. Takuuvarmasti kuivaa kapulakieltä, joka nukuttaa keskivertokansalaisen alta aikayksikön.
Teksti: Heikki Skyttä